Meidän perheen rahapolitiikka


Raha on aihe, joka aika montaa meistä kiinnostaa, mutta silti asia josta ei yleensä kauheasti puhuta. Tässä postauksessa aion kuitenkin raottaa meidän perheen rahankäyttöä yleisellä tasolla. Tarkkoihin summiin en aio mennä siitä syystä, että kyseessä on myös mieheni rahat, mutta pääpiirteittäin kerron, kuinka meidän perheen raha-asioita hoidetaan.

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä reilu 8 vuotta ja siitä ajasta asuneet saman katon alla yli 7 vuotta. Seurustelumme alkuaikoina olin itse vielä opiskelija ja mieheni oli jo palkkatöissä. Tein kuitenkin opintojen ohella säännöllisesti töitä, joten pystyin elättämään helposti itseni ja koirani, mutta silti rahaa jäi välillä myös säästöön. Suhteen alkuajoista alkaen meille on ollut melko selkeää, että yhdessä asuessa meillä on myös yhteistalous rahallisesti. Eli se maksaa, kenellä on varaa, eikä euroja tasata kuun lopussa.

Ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon valmistumiseni jälkeen vuonna 2012. Siitä asti olemme jakaneet lainat puoliksi (asunto- ja autolaina, jos autolainaa on sattunut olemaan). Muuten elämisen kulut jaotellaan maksukyvyn mukaan, eli mies parempi tuloisena yleensä maksaa esimerkiksi autoon liittyviä kuluja ja muita kalliimpia hankintoja. Arjen kulut puolestaan menevät aikalailla tasan, eikä niitä yleensä sen ihmeemmin mietitä kumpi mitäkin hoitaa. Meillä raha-asiat ovat tuntuneet soljuvan omalla painollansa, koska molemmat olemme kuluttajina hyvin samankaltaisia. Rahasta ei ole kertaakaan tarvinnut riidellä, koska molemmat kantavat oman kortensa kekoon tekemällä lähes saman verran töitä. Isoin ero rahallisesti mieheni ja minun välillä on tulojen suuruus. Olen korkeammin koulutettu kuin mieheni, mutta bruttopalkkani on reilusti pienempi, yli puolet vähemmän kuin mieheni tulot. Omat tuloni koostuvat työssäollessani tasaisesti tilille kolahtavasta kuukausipalkasta, kun taas miehelläni kuukausiansioiden lisäksi palkka muodostuu päivytys- ja ylityökorvauksista ja vuosittaisista tulospalkkioista.


Meillä on siis yhteiset rahat, mutta silti kuitenkin myös omat tilit. Kummankin palkat tulevat omille tileillemme, joista siirrämme joka kuukausi tietyn summan lainanhoitotilille. Sieltä maksetaan asunto- ja autolaina, vastike ja välillä vesilaskuja. Mies maksaa muut kiinteät asumiseen liittyvät kulut, eli sähkön ja netin. Ruuat, bensat, vakuutukset, lapsen lääkärilaskut, lapsen vaatteet, ravintolat, koiraan liittyvät kulut, yms. hoidamme milloin mitenkin. Näistä ei ole olemassa mitään ihmeempää sääntöä, toinen aina maksutilanteen tullessa ilmoittaa hoitavansa ja kuittaa maksun omalta tililtänsä. Kampaamot, omat harrastuskulut, vaatteet yms. maksetaan myös omilta käyttötileiltämme, eli sinällään kumpikin hoitaa omat itsenäiset hankintansa.

Omien käyttötilien lisäksi meiltä löytyy omat ja yhteinen säästötili. Yhteinen säästötili on tili, jonne on jemmattu isompi summa rahaa esimerkiksi tulevia remontteja varten. Se on siis tili, johon ei kosketa perusarkimenoihin liittyen. Sen lisäksi molemmilla on omat säästötilit, joista otetaan tarvittaessa lisärahaa esimerkiksi matkoihin, isompiin autonhuoltokuluihin tai vaikkapa harrastusmenoihin. Vaikka meillä onkin yhteistalous, niin pienempituloisena en käytä harrastuksiini niin paljon rahaa, kuin parempi tuloinen mieheni. Haluan siis omilla kuukausiansioillani kustantaa harrastukseni ja muut tarvitsemani asiat, vaikka  miehestäni olisi täysin hyväksyttävää, että hän siirtäisi omalta tililtänsä rahaa minulle jotain kalliimpaa hankintaa varten.


Äitiys- ja vanhempainvapaan aikana tulotasoni ei tippunut ihan älyttömän merkityksellisesti ja olenkin pystynyt maksamaan samaan tapaan asumismenoista, ruokakuluista yms. kuin työssä käydessäni. Vasta kotihoidontuelle jäätyäni tulotilanne on muuttunut niin paljon, että olemme sopineet mieheni kanssa, että hän hoitaa myös minun lainaosuuteni kotihoidon tuen ajalta. Muuten pystymme tuolla tuella jatkamaan aikalailla samaan tapaan kuin ennenkin ja tarvittaessa pystyn ottamaan arkimenoihin muutamia satasia per kuukausi lisärahaa säästötililtäni. Tilannetta helpottaa myös se, että mieheni on siirtänyt vanhempainvapaan aikana aina hieman isompaa summaa lainanhoitotilille, joten tällä hetkellä sieltä löytyy minun lainanhoitoon menevä summa seuraavalle 8 kuukaudelle. Tämä tuo mukavaa lisäturvaa, koska tavallaan kotihoidon tuelle jäämisen myötä, meillä on sama kuukausittainen rahasumma käytettävissä, mitä vanhempainvapaan aikana oli. Eli tiedämme, että pärjäämme hyvin. Elämän yllättäviä tilanteita varten olemme tosiaan kartuttaneet säästöjä ja lisäksi hankkineet esimerkiksi henkivakuutukset, mm. näiden avulla pyrimme varmistamaan sen, ettei kumpikaan meistä joudu rahallisesti hankalaan tilanteeseen, mikäli elämässä tapahtuisi jotain odottamatonta.

Meille tämä toimintamalli on ollut kaikista luontevin ja varmasti myös kitkattomin. Kaikki raha mitä meille tulee, on käytettävissä koko perheen hyvinvoinnin turvaamiseen. Olemme välillä keskustelleet siitä, millaista elämä olisi jos kaikki menot maksettaisiin tasan puoliksi ja olemme todenneet, että tilanne olisi mahdoton, mikäli haluaisimme jatkaa samanlaista elämäntyyliä kuin tähän asti. Ihaninta on, että raha-asiat eivät aiheuta kummallekkaan murhetta tai parisuhteeseemme riitoja. Luotamme molemmat täysin toisen kykyyn hoitaa raha-asioita, eli senkin puolesta ei ole mitään merkitystä kenen tienaamilla rahoilla mitäkin maksetaan. Itsestäni tuntuisi todella hankalalta rueta laskemaan ja tasaamaan esimerkiksi ruokakuluja tai lapseen liittyviä hankintoja. Jos niin toimisimme, niin ehkä käytössä pitäisi olla lainanhoitotilin kaltainen tili, jonne molemmat siirtäisimme saman verran rahaa ja sieltä sitten maksettaisiin näitä päivittäiskuluja. Tiedän, että monessa perheessä raha-asiat hoidetaan täysin eri tavalla, eikä yhteistalous tulisi kuuloonkaan. Olisi siis mielenkiintoista kuulla, millaisiin ratkaisuihin teidän perhe on päätynyt raha-asioiden suhteen ja miksi?

Ei kommentteja