Topit & Flopit

Viikko on ollu täynnä ihania juttuja. Pojat pääsivät pitkästä aikaa leikkimään kahdestaan ja alkujännityksen jälkeen leikki sujui vanhaan tapaan. Olemme viikon aikana pohtineet Tanjan kanssa paljon blogimme suuntaa. Mihin haluasimme blogimme kehittyvän, mitä haluaisimme muokata, minkälainen tulee olemaan Instagramin osuus. Kuinka blogi olisi juuri paras teitä varten ja kuinka blogimme pariin löytäisi uusia lukijoita. Blogia on nyt kirjoitettu puolisen vuotta. Lukijamäärät ovat koko ajan olleet nousussa, mutta toivoisimme sen jatkuvan myös jatkossakin. Kuulemme mielellämme teiltä lukijoilta mielipiteitä, mitä toivoisitte blogiltamme vai onko hyvä samalla tavalla kuin nytkin on ollut. Mikä kiinnostaisi ja millaista sisältöä haluaisitte Instagramiin. Kirjoittaminen on rakas harrastus, jota haluamme jatkossakin tehdä sydämellä.

TOPIT


Treffi-ilta (Tanja)
Lauantaina pääsimme ensimmäistä kertaa viettämään miehen kanssa yhdessä lapsivapaata oikein kunnolla, kun siskoni tuli hoitamaan poitsua meille kotiin ja me läksimme Helsingin keskustaan viettämään omaa- ja parisuhdeaikaa. Yövyimme Hotel Indigossa Bulevardilla ja kävimme syömässä ravintola Murussa. Hotelli oli ihana ja aamiainen ravintola Brödissä oli maittava. Murun ruuat olivat taivaallisia ja palvelu jälleen kerran erinomaista. Illallisen jälkeen istuimme iltaa Vin Vinissä ja muutamassa olutravintolassa. Ennen puoltayötä olimmekin jo valmiita kömpimään hotellin supermukavaan sänkyyn. Ihana ilta sateisesta kelistä huolimatta. Aikaa istua rauhassa, nauttia hyvästä ruuasta ja juomasta ja tietenkin toistemme seurasta. Pojan ilta oli alkuitkujen jälkeen mennyt myös hyvin ja hän oli tunnettuun tapaansa nukkunut taas 12h yöunet keskeytyksettä. Irtiotto oli täydellinen ja pienen ikävän siivittämänä oli ihana palata kotiin. Borta bra men hemma bäst, vai mitä?


Ystävät (Laura)
Viime viikolla olen saanut pitkästä aikaa nauttia kunnolla ystävieni seurasta. Olen elämäni varrella saanut ympärilleni ystäviä eri elämäntilanteiden aikana. On töistä tulleita ystäviä, koulun kautta tulleita ystäviä,  harrastusten kautta saatuja ystävyyksiä, parisuhteen kautta tulleita ystäviä, ystävien ystäviä sekä viimeisenä lapsen kautta saatu ystäväyys. Pisin ystävyys suhteeni on yli 20 vuotta vanha. Toiset ystävyydet ovat päivittäisiä, jotkut pysyvät yllä vaikka viime näkemisestä olisi puolikin vuotta aikaa. Jokainen mukana oleva ystävä on ainutlaatuinen ja niin myös ystävyys. Jokainen  ystävyys on muovautunut uomiinsa vuosien varrella. Sellaiseksi meidän näköiseksi. Viime viikonloppuna järjestimme rapujuhlat, joihin kutsuimme ystäviämme. Oli super kivaa ja oli ihana päästä höpöttelemään osan kanssa pitkästä aikaa. Tanssimme olohuoneen lattialla ja höpöttelimme viinilasien kanssa illan hämärtyessä. Viikolla näimme myös pitkästä aikaa Tanjaa ja poitsua. Pidimme leikkitreffit ja jännityksen hälventyessä, pojat leikkivät vanhaan malliin. Leikkitreffien jälkeen tajusin kuinka olinkaan kaivannut heidän seuraansa ja juttelua Tanjan kanssa. Jälleen kerran jäi olo, että jutut jäivät täysin kesken. Viestittelemme päivittäin, mutta on se fakta, että mikään ei voita kasvokkain juttelua. Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, kuinka pitäisi soittaa muutamalle ystävälle ja sopia treffit. Arjen keskellä sitä kaipaa niitä ystäviä ja sen huomaa monesti vasta heidän kanssaan jutellessa.

FLOPIT


Liikunnan puute (Laura)
Nyt on ollut niin paljon kaikkea muuta. Eikö olekin tutun kuuluinen lausahdus? Juttelimme Tanjan kanssa keskiviikkona salilla käymisestä tai oikeastaan sen puutteesta. En oikeasti haluaisi irtisanoa jäsenyyttä, mutta nyt tuntuu, ettei oikeasti ole aikaa käydä missään. Painiskelen ajatuksen kanssa, että saisinko itsestäni irti, jos ostaisin ohjelman kotona tehtäviin harjoituksiin? Vai olisiko sekin samanlaista rahan hukkaan heittoa kuin tämän hetkinen jäsenyyskin. En ole edes päässyt lenkille. Ainoa liikunta muutamaan viikkoon on ollut patukan päiväkotiin vienti ja sieltä takaisin kävely. Säälittävää! Olin tietty muutaman viikon kestäneessä flunssassa, josta en ole oikein vieläkään parantanut kunnolla. Taas painiskellaan samojen teemojen äärellä. Tammikuussa alkaa kuntokuuri, jonka intoa ei saa kunnolla ylläpidettyä koko vuotta. Miten ihmeessä ihmiset onnistuvat käymään salilla ja motivoimaan itsensä ympäri vuoden liikkumaan. Monet perustelevat liikkumista sen jälkeisellä ololla. Se on totta, mutta miksi se ei kuitenkaan vaikuta minuun niin paljon, että raahaisin itseni salille??


Piinaava kurkkukipu (Tanja)
Milloin tämä sairastelu alkaisi riittää? Kolme viikkoa sitten sairastuin kurkkukipuun, kuumeeseen ja yskään ja nyt vihdoin kun yskä alkaa hellittää otettaan, kurkku kipeytyi kunnolla uudestaan. Mitä ihmettä? Vähän kun alkaa helpottaa, niin taas mennään huonompaan suuntaan.  Todella rasittavaa, kun ei pääse millään kiinni liikkumiseen ja hyvään, energiseen oloon. Täytyy nyt taas seurailla tilannetta ja toivoa, että kyseessä olisi vaan joku hetken pieni notkahdus, eikä tämä olisi ainakaan mistään uudesta pöpöstä johtuvaa. Onko muilla ollut vastaavanlaista tänä syksynä? Ensi viikolla lupaan kirjoittaa floppeihin jostain muusta, vaikka olisin edelleen kuinka sairas. Ehkä tämä sairaspäiväkirja blogissa alkaa jo riittää, jos ei muille, niin minulle itselleni ainakin.

Ei kommentteja